A European Informational Website
learn more
Ranskan tasavalta () eli Ranska () on valtio Länsi-Euroopassa. Sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranska on teollisuusmaa, maailman viidenneksi suurin talous, Euroopan merkittävin maataloustuottaja ja maailman suosituin turistimaa noin 78 miljoonalla (vuonna 2006) matkailijalla vuodessa[1].
Ranskan historia valtiona alkaa 800-luvulta ja tasavalta siitä tuli ensimmäisen kerran 1792. Ranskan suuri vallankumous antoi ihmisoikeuksien julistuksen vuonna 1789 ja loi perustan kansanvallalle. Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin perustajajäsen ja yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta. Se on myös yksi maailman kahdeksasta ydinasevaltiosta.
Viidennen tasavallan perustuslaista vuonna 1958 lähtien Ranska on ollut tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Euroopan Ranskan (la Métropole) lisäksi Ranskalla on runsaasti merentakaisia hallintoalueita eri puolilla maailmaa. Ranskan pääkaupunki on Pariisi.
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.
Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.
Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta. Vallankumouksen ja Napoleonin keisariuden jälkeen maa palasi kuningaskunnaksi vuosina 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).
1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.
Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.
Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla, tätä ennen valitsijamiesten välityksellä.
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous (Assemblée Nationale) ja senaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Senaattorit (yhteensä 321, vuodesta 2010 346) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehiin kuuluvat noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua ja konservatiiveilla on ollut enemmistö senaatissa koko viidennen tasavallan ajan. Puolet senaatin jäsenistä valitaan joka kolmas vuosi (alkaen 2007).
Molemmilla kamareilla on perustuslain mukaan lähes samanlainen lainsäädäntövalta. Kuitenkin jos alahuone ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi päättää commission mixte paritaire -menettelyn jälkeen antaa asian lopulta alahuoneen päätettäväksi – jossa enemmistönä ovat hallituksen tukijat.
Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta. Tilannetta jossa presidentti ja pääministeri ovat vastakkaisista puolueista nimitetään nimellä cohabitation.
Vaikka ranskalainen puoluekenttä on vakiintumaton, ehkä sosialisteja lukuun ottamatta joiden Parti Socialiste (PS) perustettiin 1969 SFIO:n (1905–) seuraajaksi, se jakaantuu melko tasan sosialistipuolueen ympärille muodostettuun vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota nykyisin edustaa Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on vakituisesti pienempi kuin esimerkiksi kunnallisvaaleissa valittujen edustajien lukumäärä, eikä ihmisiä voi tarkasti jakaa puoluekannan mukaan. Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää siirtyy vasemmiston ja oikeiston välillä, jos jommalla kummalla on karismaattiset johtajat ja toimiva ohjelma.[2]
Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
Vuoden 2007 presidentinvaali järjestetään huhti–toukokuussa.
Pääministeri Lionel Jospinin hallitus otti vuonna 2000 käyttöön 35-tuntisen työviikon.
Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).
Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniin ja ne käyttävät valuuttanaan euroa, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
Ranskan sekatalous yhdistää laajan yksityisen liiketoiminnan (lähes 2,5 miljoonaa yritystä rekisteröitynä) merkittävällä (mutta vähentyvällä) hallituksen väliintulolla. Hallitus pitää huomattavaa vaikutusta tärkeimmillä infrastruktuurisektoreilla.
Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä.
Suurin uskonto on katolilaisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 % ranskalaisista. Noin 10 % käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on pudonnut nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista ja ateistiksi itsensä ilmoittavien määrä on nykyisin 31 %.[3] Ranskassa on melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Lisäksi Ranskassa on Länsi-Euroopan suurin juutalaisvähemmistö. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.
Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu se väestömäärä, joka asuu kyseisessä kaupungissa, siinä ei siis ole mukana esikaupunkialueita.
Ranskan kulttuurikohteista tunnetuimpia ovat Pariisin Louvre, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles. Pariisin ulkopuolella tunnetuimpia kohteita ovat Puy du Foun teemapuisto ja Mont Saint-Michel.
<TABLE border="1" align="center" style="width: 800px; border-collapse: collapse;"> <CAPTION><font size="+1">Juhlapäivät</font></caption> <TR><TH style="background:#efefef;">Pvm</TH><TH style="background:#efefef;">Suomalainen nimi</TH><TH style="background:#efefef;">Paikallinen nimi</TH><TH style="background:#efefef;">Huomautuksia</TH></TR> <tr><td>1. tammikuuta<td>Uudenvuoden päivä<td>Jour de l'An<td> </td></tr> <tr><td>(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)<td>Pääsiäinen<td>Pâques<td> </td></tr> <tr><td>(ks. yllä, seuraava päivä)<td>Pääsiäismaanantai<td>Lundi de Pâques<td> </td></tr> <tr><td>1. toukokuuta<td>Vappu<td>Fête du Travail<td> </td></tr> <tr><td>8. toukokuuta<td> - <td>Victoire 1945<td>Toisen maailmansodan loppu </td></tr> <tr><td>(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)<td>Helatorstai<td>Ascension<td> </td></tr> <tr><td>(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)<td>helluntai<td>Pentecôte<td> </td></tr> <tr><td>14. heinäkuuta<td>Ranskan kansallispäivä<td>Fête Nationale<td>Bastiljin valtauksen vuosipäivä </td></tr> <tr><td>15. elokuuta<td> - <td>Assomption<td>Neitsyt Marian taivaaseenottaminen </td></tr> <tr><td>1. marraskuuta<td>Pyhäinpäivä<td>Toussaint<td> </td></tr> <tr><td>11. marraskuuta<td> - <td>Commémoration de l’armistice de 1918<td>Ensimmäisen maailmansodan loppu </td></tr> <tr><td>25. joulukuuta<td>Joulupäivä<td>Noël<td> </td></tr> </TABLE>
*
()ранцыя
(G)allia (H)oat-kok ()國 (P)rantsusmaa